OSA 2. KÄSITYÖN OPETUS TÄNÄÄN
Nykyisessä koulussani
1.-2.-luokilla käsitöitä opettavat luokanopettajat omille luokilleen.
3.-6.-luokkalaisten opetusta hoitaa muutama asiasta innostunut opettaja.
Teknisen työn ja tekstiilityön opettajat ovat erikseen. Yläkoulussa opetusta
hoitavat aineenopettajat.
Kolmannesta luokasta viidenteen
luokkaan asti kaikki oppilaat ovat puoli vuotta tekstiilitöissä ja puoli vuotta
teknisessä työssä. Kuudennella luokalla oppilaat saavat valita, kumpaan
käsityön osa- alueeseen he haluavat suuntautua. Sama valinta on voimassa vielä
seitsemännelläkin luokalla.
Teknisen työn suosio on ollut
viime vuosina suurta myös tyttöjen keskuudessa. Ryhmät ovat paisuneet suuriksi
samalla, kun tekstiilitöissä on ollut vain vähän oppilaita. Toisaalta neljännen
kouluvuoden jälkeen tehty valinta aiheutti sen, että oppilaat halusivat vaihtaa
ryhmää jopa useamman kerran seitsemänteen luokkaan mennessä. Samassa ryhmässä
saattoi opiskella lapsia, joilla oli täysin erilaiset pohjataidot ja tiedot.
Siitä oli haittaa erityisesti yläkouluun siirryttäessä.
Tekstiilityön ja teknisen työn
sisällöt on toteutettu erillisinä, eikä yhteisiä töitä ole tehty. Opetussuunnitelma
on päivitetty neljä vuotta sitten, jolloin oppilaat tekivät käsityövalintansa
jo neljännen kouluvuoden jälkeen. Opetussuunnitelmaa on siis mahdoton seurata
tällä hetkellä kirjaimellisesti. Aihepiirejä ei voi toteuttaa
spiraaliperiaatteella, vaan on pidettävä huoli siitä, että tärkeimmät osa- alueet
tulee käytyä läpi ainakin kerran viidennen luokan loppuun mennessä.
Kokonaisen käsityöprosessin toteutumisessa jää
suunnittelu yleensä vaatimattomimmaksi osaksi. Opettaja tarjoaa melko rajatun joukon
vaihtoehtoja, jotta työn valmistaminen saadaan pian käyntiin. Tuntuu
mahdottomalta, että puolen vuoden työrupeamaan voitaisiin aina liittää
oppilaiden alusta asti toteuttama suunnittelu. Minulla on esimerkiksi
opetettavanani tekstiilityön ryhmiä, joille en anna mitään muuta opetusta.
Toisaalta ryhmiä on monta, joten yhteistyön tekeminen esimerkiksi jokaisen
luokan kuvaamataidon opettajan kanssa ei ole mahdollista. Myös työn jälkeen
tapahtuvaa arviointia voisi kehittää.
Ainoa keino tilanteen muuttamiseksi on mielestäni painottaa suunnittelua
jollain luokka-asteella ja tehdä enemmän yhteistyötä tekstiilityön ja teknisen
työn osa- alueissa.
Itse pyrin rohkaisemaan lapsia
omiin ehdotuksiin koko käsityöprosessin ajan. Toivon heiltä ehdotuksia, joiden
käytännön toteuttamisessa minä autan. Toisaalta opettajan on valittava lapsen
taitoihin ja käytettävissä olevaan aikaan nähden sopivia haasteita. Mieleisen,
käyttökelpoisen tuotteen aikaansaaminen on niin palkitsevaa, että prosessissa
valmistuvaa tuotetta ei sovi väheksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti