Keskiviikkona perustimme Mallan johdolla pipoverstaan. Saumurilla ommellen pipot valmistuivat joutuisasti. Saumuri on totisesti näppärä vehje, kunhan siinä on valmiiksi langat paikoillaan!
Iltapäivällä tutkimme Matin kanssa elektroniikkatöitä, jotka olivat olleet kotiläksynä. Osa vaati vielä viimeistelyä, ja itsekin pyysin apua kellon epävarmaan ajastukseen. Loppuajan käytimme elektroniikan ja sähköopin tenttiin valmistautuen.
Näin alkoi minun ajastinkellon rakentamiseni:
 |
| Lähes valmis piirilevy |
 |
| Piirilevy ja osasijoittelukuva |
 |
| Elektroniikkatyö ennen kotelointia |
KÄPOP2 KSP2
TEKNINEN TYÖ
Vapaavalintainen
elektroniikkaprojekti: AJASTINKELLO
Minulla oli
käytössäni Kouluelektroniikan sarja ”AJASTINKELLO” ja siihen liittyvä valmis
piirilevy. Tarkoitukseni oli tehdä ajastinkello, jota voisi käyttää koulussa
oppilaiden kanssa. Halusin tehdä kellosta värikkään ja mielenkiintoisen.
Ajastinkello
toimii, kun kiertokytkimellä valitaan oskillaattorin taajuuteen vaikuttavan
resistanssin suuruus. Piirin jännite kytketään vipukytkimestä. Ledin
vilkkumistaajuus riippuu valitusta ajasta, eli oskillaattorin taajuudesta. Kun
laskuri on edennyt vaiheeseen, jossa transistori tulee johtavaksi, virtaa
kulkee summerille, joka alkaa soida.
Ensimmäiseksi
piirilevyyn piti porata reiät. Sen jälkeen oli vuorossa komponenttien
juottaminen paikoilleen. Ohje oli mielestäni selkeä, enkä joutunut epäröimään
oikeita vaihtoehtoja. Juottaminen sujui ilman ongelmia.
Kun työ oli
valmis, jouduin pettymään: kello ei toiminut. Kysyin neuvoa neljältä teknisen
työn opettajalta. Komponentit olivat oikeilla paikoillaan. Työ oli kuitenkin pyörinyt
niin monissa käsissä, että johtimet menivät poikki ja jouduin juottamaan ne
uudelleen. Opin, että johtimien liitoskohta kannattaa vahvistaa kuumaliimalla,
jotta taipuva kohta siirtyy ylemmäs.
Yleisin vika koululaisten elektroniikkatöissä ovat kuulemma kylmäjuotokset.
Niinpä kuumensin kaikki työssäni olevat juotokset uudelleen. Mikropiiri piti
irrottaa jokaista korjausta tehdessä. Lopulta siitä meni kaksi jalkaa poikki,
ja minun piti tilata tilalle uusi ja ehjä osa. Opin myös varotoimenpiteitä,
joilla voi suojata arkaa mikropiiriä käsittelyn aikana.
Halusin
tehdä koteloinnista pirteän ja värikkään. Työ on tarkoitettu vietäväksi
koululuokkaan, ja halusin tehdä siitä lapsenomaisen. Ajastinkellon nuppi toi mieleeni linnun istumaorren.
Niinpä tein laudasta ja vanerista linnunpöntön. Porasin reiät kiertokytkimelle,
ledille ja vipukytkimelle. Summeria varten piti kaivertaa kolo, jonka tein
talttaamalla. Lakkasin työn valkoisella petsilakalla. Viimeistelin pöntön
julkisivut lautasliinakuvioilla, jotka kiinnitin decoupage- lakalla. Katon
koristelin nahkasuikaleilla. Jätin katon irralliseksi, jotta sen kautta on
myöhemmin helppo vaihtaa paristo. Lisäsin
katon alle lopuksi palat tarranauhaa, jotta se ei putoaisi omia aikojaan. Mökkiä
tehdessä sahasin, porasin, talttasin, hioin, naulasin ja lakkasin. Tulin
harjoitelleeksi siis yllättävän montaa tekniikkaa näin pieneen työhön. Mökin
tekemisessä ei tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Nyt kello on
ollut viikon verran omassa luokassani (3.lk), ja sen suosio on ollut ilmeinen.
Lapset pyytävät usein, että laita kello soittamaan. Pojat olivat erityisen
innoissaan, kun kerroin tehneeni mökin sisällä olevan ”koneistonkin” itse.
Tutkimaanhan sitä piti päästä!
Sadun kanssa ompelimme torstaina ja perjantaina. Valitsin harjoitustyökseni essun. Essun piti sisältää vähintään viisi ompelutekniikkaharjoitusta. Essun valmistaminen oli mukavaa. Muutaman harmaan hiuksen sen sijaan sain piirtäessäni poikkileikkauskuvia saumarakenteista. Tarkoitukseni oli jättää essu arvosteltavaksi jo tällä jaksolla, mutta päätin vielä parannella piirroksiani seuraavaan lähikertaan mennessä.
 |
| Essu edestä |
 |
| ...ja takaa |
 |
| Löytyihän se paikka napille ja napinlävellekin |
 |
| Essun tilkkutasku |
 |
| Essun tekninen suunnitelma |
Torstain elekroniikkatentti sujui suorastaan loistavasti. Kiitos Hannalle hyvästä yhteistyöstä!
Perjantaina testasimme kaiuttimeni, jotka hämmästyksekseni soivat heti ensimmäisellä kokeilukerralla. Rakentelimme myös elektroniikkatöinä pieniä "örkkimönkiäisiä". Ne olisivat mukavaa puuhaa koululaistenkin kanssa!
Lauantaina tutustuimme neulureihin. Koska koulussamme ei ole neulureita, emmekä todennäköisesti sellaisia saakaan, pääti tutustua "Wonder Knitter"- laitteeseen. Sen avulla sai tehtyä näppärästi neulosputkea, jonka voi käyttää esim. korun valmistamiseen. Työ oli niin mukavaa, että toivottavasti saan hankittua muutaman laitteen omalle koulullekin.
Lauantaina Jussin puutöissä oli ensimmäisenä tavoitteena saada tuparilahja vamiiksi. Onneksi oma työni oli lähes valmis. Työstäni puuttui vain ripustimet.
KSP 2 Puuteknologian
harjoitustyö
”Tuparilahja”
Ryhmämme ideoita tuparilahjasta olivat: leikkuulauta,
viinipulloteline, keittokirjateline, muistitaulu, tarjotin, alusta läppärille…
Ajatus hyllystä jalostui vasta kotona, kun aloin miettiä
tarkemmin työn valmistamiseen liittyviä reunaehtoja.
Naulakon valmistamiseen tarvitsin liimalevystä 290 mm × 400
mm suuruisen palasen. Tästä sain valmistettua naulakon hyllyn ja taustan. Koska
sopivia laudanpaloja ei löytynyt, tein myös hyllyn päädyt liimalevystä.
Ripustuskoukkuja varten minulla oli valmiiksi sorvattuja paloja, jotka sahasin
sopivaan mittaan. Liitoksia varten tarvitsin myös puutappeja. Hyllyn taakse
ruuvasin kaksi kiinnitysrautaa.
 |
| Näistä kappaleista rakensin hyllyn |
1.
Ensimmäiseksi
pääsin paloittelemaan liimalevyn työhöni sopiviksi kappaleiksi PYÖRÖSAHAN eli
SIRKKELIN avulla. Terän korkeus säädettiin työhöni sopivaksi. Mitta- asteikkoa
hyväksi käyttäen asetettiin sivuvaste oikealle paikalleen. Teräsuoja laskettiin
oikealle korkeudelle. Laitoin suojalasit päähän, kuulosuojaimet korville ja
käynnistin koneen. Yksin en olisi uskaltanut ensimmäisellä kerralla työtä
tehdä. Oli ensiarvoisen tärkeää etenkin turvallisuuden kannalta, että sai
henkilökohtaista ohjausta kädestä pitäen.
2.
Seuraavaksi
minun piti ohentaa kappaleet TASOHÖYLÄLLÄ työhöni sopiviksi (160 mm). Tasohöylä
tuntui pyörösahaan verrattuna turvallisemmalta, koska terät ovat koneen sisällä
piilossa. Opin, että kappaleesta oli sopivaa höylätä 2 mm kerrallaan. Kuulosuojaimet
olivat tämänkin koneen läheisyydessä tarpeen.
3.
Hyllyn
kaarevien päätyjen tekemiseen tarvitsin VANNESAHAA. Yläohjaimen korkeus
säädettiin työhöni sopivaksi. Tein liimalevyyn ensin apusahauksia, jotta
vannesahan terä ei missään vaiheessa taipuisi liikaa. Vannesahan terän mahdollinen
katkeaminen ja siitä aiheutuva suuri pamaus olivatkin minulle suurimpia
jännityksen aiheuttajia. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Toinen sahaamani kappale
oli vielä hiukan ensimmäistä parempi. Koneessa oli valmiina kasvosuojain, mutta
kuulosuojaimet olivat edelleen tarpeen.
4.
Seuraavaksi
pääsin HIOMAKONEELLE, jonka avulla sain juuri sahaamani kaarevat reunat
sileiksi. Käsipelillä hiekkapaperin avulla tapahtuva hiominen tuntui tämän
rinnalla kovin työläältä.
5.
Ripustuskoukuiksi
varaamani kappaleet piti sahat oikeaan pituuteensa käsisahalla pyöreän muotonsa
vuoksi. Kappaleet eivät kestäneet kiinnittämistä höyläpenkkiin (halkaisin yhden
tapin liiallisella puristuksella), joten niiden sahaaminen oli hankalaa. Tapin
päät kävin silottamassa NAUHAHIOMAKONEELLA.
6.
Seuraavaksi
oli vuorossa hyllyn reunojen koristelu ALAJYRSIMELLÄ. Siihen minulla ei enää
riittänyt aikaa Raumalla, joten työ siirtyi myöhemmin tehtäväksi. Otin yhteyttä
oman alueemme yläkoulun teknisen työn opettajaan, ja lähdin opintoretkelle
hänen luokkaansa. Työ sujui joutuisasti, ja olin tyytyväinen lopputulokseen.
Sain opastuksen oikeista työotteista ja kuulosuojaimet päähäni.
7.
Hyllyn
osien kiinnittäminen toisiinsa vaati tappiliitosten tekemistä. Reikien
poraamista varten tarvitsin PYLVÄSPORAKONETTA. Tämän työvaiheen ja
ripustusnuppien vaatimat kolot tein omalla koulullani, joten minun tuli
perehdyttyä myös oman kouluni koneisiin. Pylväsporakone onkin minun tietääkseni
ainoa koulullamme oleva kone, jota alakoulun oppilaat voivat käyttää itse, kuitenkin
opettajan välittömässä valvonnassa. Pylväsporakoneeseen piti vaihtaa oikean
kokoinen terä ja säätää poraussyvyys sopivaksi. Etukäteen olin huolissani
siitä, kuinka suuren reiän levyyn voisi porata ilman halkeamisvaaraa.
Pylväsporakoneella pitää olla tarkkana, etteivät esim. hihat, hiukset tai korut
sotkeennu koneen pyöriviin osiin. Silmät suojataan laseilla ja kuulo
kuulosuojaimilla.
8.
Lopuksi
kokosin hyllyn puuliimalla varmistettujen tappiliitosten avulla. Ruuvasin myös
ripustusnupit paikoilleen niille tehtyihin koloihin. Laitoin hyllyn kokoamisen
jälkeen puristimilla kiinni seuraavaan päivään asti odottamaan liiman
kuivumista.
9.
Liimalevyssä
oli mielestäni kaunis puukuvio, enkä halunnut sitä piiloon. Käytin
PINTAKÄSITTELYYN valkoista petsilakkaa. Se antoi työlleni kauniin läpinäkyvän
valkoisen pinnan, mutta ei piilottanut puukuviota. Lakkaa oli helppo levittää
kotioloissakin ilman valumista, sillä se oli geelimäistä.
Minua motivoi työskentelyssä yhteissuunnittelu ryhmässä ja
päätösvalta omasta toteutettavasta työstä. Uskon, että näillä samoilla asioilla
on merkitystä myös oppilaiden kanssa työskenneltäessä. Kuvien ja valmiiden
mallien käyttö motivoinnissa on ristiriitainen asia: se voi antaa hyvän
sysäyksen työskentelylle tai jumittaa sen täysin. Jos on tarkoituksena tehdä
jotain omaperäistä, voivat valmiit mallit kummitella mielessä, eikä mikään
omista ideoista tunnu enää omalta ja käyttökelpoiselta. Koulumaailman
realiteetteihin kuulunee kuitenkin se, ettei kaikkia töitä voida tehdä
perusteellisesta suunnitteluprosessista lähtien itse. Joskus voi tavoitteena
olla myös uuden työtavan tai laitteen käytön turvallinen oppiminen. Meille
annetussa työssä hankalaa olikin se, ettei oikein tiennyt mihin valmistuksessa
käytettäväksi määrättyjä koneita voisi käyttää.
Tuparilahja- teemaa voisi integroida esimerkiksi
kuvaamataitoon, kun puhutaan arkkitehtuurista ja sisustamisesta. Aihe sivuaa
myös väljästi ystävyyttä ja ihmisten välistä kanssakäymistä, liittyen siten
ympäristö- ja luonnontietoon ja esim. ystävänpäivän tapahtumiin.
Harjoitustyö soveltuisi 5.-6.- luokkalaisille, jos työssä
käytettäisiin käsikäyttöisiä koneita, pylväsporakonetta lukuun ottamatta.
Raaka- aineena voisi käyttää valmiiksi sopivan levyistä ja paksuista lautaa.
Liimalevyä käytettäessä jäisi opettajalle iso tehtävä kappaleiden
pilkkomisessa, eikä se harjoituttaisi oppilaiden taitoja. Työssä tulisi
harjoiteltua sahaamista, mahdollisesti höyläämistä, poraamista, tappiliitoksen
tekemistä, hiomista ja pintakäsittelyä. Helpoin tapa ripustuskoukkujen
asentamiseen olisi varmasti kulmaruuvien laittaminen.
 |
| Valmis hylly |
 |
| Vielä hylly seinälle ja vaatteita ripustamaan! |
