OSA 1. MUISTOJA MENNEISYYDESTÄ/ SUKAT
Lapsena ja nuorena olin ahkera
tekemään käsitöitä. Olen jälkeenpäin ihmetellyt, mitä kaikkea olenkaan
värkännyt. Eniten olen ollut innostunut koneompelusta. Jostain syystä minulle
tuli kuitenkin koulukäsitöistä ensimmäiseksi mieleen neulomani sukat. Olen
tehnyt ne peruskoulun kuudennella luokalla.
Sukat löytyivät melko helposti
vaatekaapista muiden villasukkien joukosta. Niitä on käytetty aikanaan jonkin
verran, mutta pahempia kulumisen merkkejä niissä ei näy. Ne mahtuvat edelleen
minulle jalkaan, mutta muistoarvo on jo niin suuri, etten oikein enää malta
käyttää niitä. Lisäksi sukan kirjoneulevarsi on melko tiukka, joten jalkaan
laittaminen ei ole täysin vaivatonta.
Sukan suunnittelu aloitettiin
piirtämällä kirjontakuvio ruutupaperille. Minulla on vielä paperikin tallessa.
Opettajalla oli todennäköisesti langasta muutama värivaihtoehto, joista sai
valita itselleen kaksi mieluisinta väriä. Uskon saaneeni haluamani väriset
langat, koska en muista asiasta enempää.
Saimme myös ohjemonisteen, jossa
oli selostettu sukan osat ja niiden neulominen. Olen aina tehnyt töitä
itsenäisesti, enkä muista neulomisen vaatineen kovin paljoa ulkopuolista
ohjausta koulussa tai kotona. Sukan sai todennäköisesti viedä välillä kotiin,
jotta se valmistui ajallaan.
Olen viihtynyt käsityötunneilla,
koska silloin on voinut olla toisten joukossa, ja samalla keskittyä omaan
juttuunsa. Olisin ehkä voinut pyytää enemmänkin ohjausta, mutta muistan, että
opettajalle oli usein jono neuvoa kysyviä oppilaita. Etenin siis paljon
yrityksen ja välillä erehdyksenkin kautta.
En ole koskaan ollut erityisen
nopea saamaan töitä valmiiksi. Minua on häirinnyt pienetkin epätasaisuudet työn
jäljessä, ja olenkin helposti tehnyt kohdan uudelleen. Toisaalta minulta ei
juurikaan löydy keskeneräisiä töitä, koska minulle on tärkeää saada työ
valmiiksi. Sain opettajalta suullisen arvion sukkien valmistuttua. En muista,
annettiinko palaute kaikkien kuullen vai kahden kesken. Muistan kuitenkin, että
minä ja yksi toinen tyttö luokaltani saimme arvosanaksi kymmenen. Luokkakaverini
numeroon vaikutti työn ripeä valmistuminen, minulla taas hyvä työn jälki. En
muista opettajan pyytäneen minulta mitään itsearviointia.
Sukissa näkyy pyrkimykseni
viimeisteltyyn lopputulokseen. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on ensimmäiset
itse neulomani sukat, niin lopputulos on varsin siisti. Toisaalta minulla ei
ole yleensä tarvetta lähteä etsimään kovin erikoisia ratkaisuja, vaan
huoliteltu ja käytännöllinen, itseni näköinen työ riittää.
Omana
kouluaikanani käsitöissä valmistettavat työt olivat selvästikin haastavampia
kuin tänä päivänä. Oppilaiden väliset erot olivat varmasti silloinkin suuret,
mutta kaikille annettiin tavoitteeksi sama tuote. Koulussa oli valmiina
materiaalit, joiden avulla oli tarkoitus tehdä tietty tuote. Ei tullut
kuuloonkaan, että opettaja olisi lähtenyt hankkimaan tarvikkeita oppilaiden
tekemien suunnitelmien pohjalta. Emme myöskään keskustelleet, mikä työ olisi
ollut mieluisa, vaan teimme opettajan ilmoittaman tuotteen. Emme ala-asteella
lähteneet koskaan toteuttamaan työtä materiaalilähtöisesti. Rajoituksista
huolimatta ei minun tehnyt mieli jättää yhtään työtä tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti