Kurssin viimeisellä lähiopetuskerralla työstimme metallia ja muovia. Marraskuussa olimme jo tehneet Kouluelektroniikan tiloissa koruja ja nyt jatkoimme metalliin tutustumista.
Korujen valmistusta Kouluelektroniikan tiloissa
 |
| Muinaisketjun lenkkien valmistusta |
 |
| Valmiit ketjulenkit ja korupihdit |
 |
| Työvälineitä: vahaa, suurennuslasilamppu ja pihdit |
 |
Muinaisketju, riipus ja korvakorut
Emaloidut korut
|
Emaloitava levy puhdistettiin alkoholilla. Seuraavaksi siroteltiin emalointijauhetta korupohjalle ja lämmitettiin kappaletta teräslevyn päällä sähkölevyllä. Kun jauhe suli tasaiseksi pinnaksi, siirrettiin korut jäähtymään palamattomalle alustalle. Helppoa ja hauskaa! Tämä työ sopii mielestäni 3.-6. -luokille aikuisen avustamana. Työ on palkitsevaa, koska siinä saa nopeasti näyttävää jälkeä.
 |
| Korupohjan pudistusaine |
 |
| Korupohja ja emalointijauhe |
 |
| Emalointijauhe siroteltuna korupohjalle |
 |
| Liesi, metallinen suojalevy ja metalliliuskoja korun siirtämiseen |
 |
| Emaloinnin työvälineitä |
 |
Valmiit emalikorut
Taontatyö
|
Taontatyöna valmistin maahan upotettavan lyhtypidikkeen. Ahjon vierellä työskentely oli hikistä hommaa, ja pajavasaran heiluttaminen sai käsilihakset töihin. Kierteet sai väännettyä lämmittämättömään työhön jakoavainta apuna käyttäen. Kaarevan muodon työstäminen vaati ensin kappaleen kuumentamisen. Sen jälkeen työtä muokattiin vasaralla alasimen pyöreää päätä vasten. Työ piti välillä kuumentaa uudelleen ja jatkaa sen jälkeen takomista.
Kuparin pakottaminen
Kuparilevystä valmistin tuikkukipon. Leikkasin pyöreän muodon levystä, ja porasin siihen reikiä koristeeksi. Kupari kuumennettin muutaman kerran työstämisen aikana nestekaasulla karpalon väriseksi, ja jäähdytettiin sen jälkeen vedellä. Tämä toimenpide pehmitti metallin helpommin muokattavaksi. Naputtelin levyä erilaisten metelli- ja puumuottien päällä. Lopulta oikea muoto löytyi. Esine sai lopullisen kiiltonsa teräsvillalla hankaamisesta.
Alumiinityö jossa taivutusta
Alumiinilevystä valmistin valokuvakehyksen. Leikkasin leikkurilla sopivan palasen isosta levystä. Sen jälkeen merkkasin aukon paikan levyyn, ja porasin leikattavan osan kulmiin reiät. Myös keskemmälle piti porata reikärivit, joista mahtui rautasahan terä. Jatkoin reiän suurentamista sahaamalla, kunnes sain jatkettua työskentelyä leikkuupihdeillä. Naputtelin työhön elävää pintaa erilaisilla vasaroilla. Taitoin kaikki reunat työn nurjalle puolelle, jotta sain kehykseen kolmiulotteisen vaikutelman. Kulmiin kiinnitin popniitit. Työstä piti vielä hioa terävät reunat pois ja kiillottaa pinta teräsvillalla. Taakse laitoin metallisuikaleen, joka pitää kuvan paikoillaan kehystä vasten.
Kolmannella ja neljännelä luokalla riittää mielestäni metallilevyn leikkaaminen ja koristelu. Neljäsluokkalaiset voivat myös hioa ja kiillottaa levyä. Vasta viidennellä ja kuudennella luokalla metallia taivutetaan, porataan ja niitataan. Kuudennella luokalla valmistetaan työ kuparia pakottamalla.
Muovimateriaalin työstäminen
Muovista muokkasin salaattiottimet, servettitelineen ja avaimenperän.
Salaattiottimia varten piti sahata pyörösahalla sopivan kokoinen pala isosta muovilevystä. Muovi laitettiin sen jälkeen lämpenemään taivuttimeen, jonka sisällä oli kuumennettavat langat.Paras tulos kokeilun jälkeen saavutettiin, kun langat lämmitettiin vain muovin alapuolelta. Muovipalan päihin ja keskelle laitettiin palat puuviilua, jotta ne eivät kuumenneet ja säilyivät suorina. Lankojen lämmittämät kohdat painettiin kuopalle ohutta vaneripalaa apuna käyttäen. Seuraavaksi työn keskikohta (pituussuunnassa) laitettiin pyöreän puupalikan päälle ja kuumennettiin se kuumailmapuhaltimella. Tämä vaati tarkkuutta: muovin piti lämmetä tarpeeksi taivutusta varten, mutta pinta ei saanut palaa kuopille. Myös salaattiottimien päät kuumennettiin ja taivutettiin sopivan muotoisiksi puupalikkaa vasten.
Sahasin vannesahalla oikean kokoisen ja muotoisen palan muovista. Sahausviivat oli helppo piirtää muovin pinnalla olevaan suojakalvoon, joka otettiin myöhemmin pois. Porasin kulmiin koristereiät pylväsporakoneella. Muovin ja metallin poraamisessa käytetään samanlaisia poranteriä. Taivutin levyn ensimmäisen kulman lankataivuttimen avulla. Siirsin työn sen jälkeen puupalikan päälle ja taivutin toisen kulman kuumailmapuhaltimen avulla.
Kolme muovipalaa liimattiin toisiinsa muoviliimalla ja laitettiin höyläpenkin puristimien väliin kuivumaan. Kuivumiseen kannattaa varata aikaa ainakin yksi vuorokausi, jotta liimaus ei aukea muovin kuumennusvaiheessa. Liiman kuivuttua sahasin vannesahalla sopivan levyisiä suikaleita. Seuraavaksi porasin kappaleen päähän reiän avainlenkkiä varten. Kuumensin kappaleen kuumailmapuhaltimella, jonka jälkeen sen pystyi kiertämään haluttuun muotoon. Käytössä olevat työhanskat olivat liian isot ja valmistettu punaisesta haljasnahasta. Siitä muodostui ongelma: työn pintaan tarttui punaista nukkaa. Työn jäähdyttyä hioin sitä irti vesihiomapaperilla. Muovi menetti kiiltoaan, eikä sitä saanut takaisin edes muovinkiillotustahnalla.
Muovin työstäminen oli mielenkiintoista, mutta haastavaa. Oikean taivutuslämpötilan löytäminen vaatii kokeilemista. Koin nämä tehtävät kuitenkin positiivisena haasteena, ja voisin jatkaa muovitöiden parissa jatkossakin.
Tällä muovintaivuttimella ja kuumailmapuhaltimella lämmitin muovia ennen taivuttamista ja kiertämistä.
Muovi on lapsille hyvin tuttu materiaali arkielämästä. Jättäisin sen työstämisen kuitenkin 5.-6. -luokkalaisille. Muovin pitää olla kuumaa, jotta sitä voi työstää. Se asettaa vaatimuksia oppilaiden keskittymiselle ja varovaiselle työskentelylle. Uskon, että lapset pystyisivät helposti itsekin ideoimaan muovista työstettäviä esineitä. Jokaisesta kodista löytyy ainakin keittiöstä ja kylpyhuoneesta muovisia käyttöesineitä. Kotona voisi kuvata muoviesineitä ja/tai tehdä niistä pienen näyttelyn koululle. Alakoulussa oppilaat eivät voi käyttää pyörö- tai vannesahaa, joten niiden tilalla pitäisi käyttää käsisahoja (lehti- tai kuviosaha). Muovitöiden yhteydessä voi oppilaat tutustuttaa myös vesihiomapaperin käyttöön.
