KAIUTIN
Mietteitä
työn aloituksesta
Kaiuttimen
valmistaminen kuulosti mukavalta, joskin haastavalta tehtävältä. Kävin aikanaan
yläkoululla jyrsimässä tuparilahja- hyllyäni, ja näin samalla kertaa
kahdeksasluokkalaisten valinnaisryhmän tekemiä kaiuttimia. Niissä oli käytössä
samanlainen kouluelektroniikan kaiutinsarja, jonka mekin saimme käyttöömme.
Valmiiden kaiuttimien ulkonäkö ei antanut virikkeitä omaan työhöni, mutta idea
syntyi kuitenkin helposti: jalkapalloa intohimoisesti harrastava 15- vuotias
poikani oli jonkin aikaa haikaillut kaiuttimia, joiden kautta voisi kuunnella
musiikkia. Mustavalkoisuus ja selkeät muodot sopisivat hänen huoneeseensa. Pojan
toiveissa oli myös kaksi erillistä ja melko pientä kaiutinkoppaa.
Jalkapalloteema oli myös helppo liittää työhön. Tulevia elektroniikkapuolen
haasteita en vielä alussa miettinyt enempää.
Työskentelyn
vaiheita
ELEKTRONIIKKA
Stereovahvistin
toteutettiin Kouluelektroniikan valmiista sarjasta. Saimme valmiin piirilevyn,
johon meidän piti porata vain reiät. Paketissa oli mukana kaikki tarvittavat
osat ja selkeä kuva niiden sijoittamiseksi piirilevylle. Työ opetti tehokkaasti
lukemaan osasijoittelukuvaa ja vertaamaan sitä kuparipuolen kuvaan. Myös
juottaminen tuli työtä tehdessä tutuksi. Ohje oli yksityiskohtainen, mutta en
usko, että olisin selvittänyt sen ilman ulkopuolista apua. Stereovahvistimen
toiminta on selitetty ohjeessa tarkasti, mutta en pystyisi selittämään sitä
esim. oppilaille omin sanoin. Haasteita tuli vastaan pitkin matkaa. Kun
elektroniikkaosuus oli valmis, oli suuri riemu todeta laitteen toimivan!
PUUTEKNOLOGIA
Oli
haastavaa lähteä miettimään sopivaa kokoa kahdelle erilliselle kaiutinkopalle.
Halusin tehdä niistä melko pienet, mutta sisään piti mahtua myös tekniikka.
Onneksi esillä oli muutama valmis työ, josta saattoi ottaa mittoja. Halusin
ohentaa liimalevyä reilusti, jotta kaiuttimista tulisi sirommat. Oli todella
vaikea määrittää pala, jonka minä tarvitsisin isosta levystä. Sain apua, ja
palasta tuli kuin tulikin sopiva. Ohensin levyn tasohöylällä ja pilkoin
pyörösahalla sopiviksi palasiksi. Kovaäänisten reiät ja tappiliitosten paikat
porasin pylväsporakoneella. Halusin myös pyöristää kaiutinkoppien etulevyjen
reunat, ja sen tein jyrsimellä.
Kovaäänisten
reikien kohdalle halusin jalkapallon kuvat. Yritin tehdä sen siirtokalvon
avulla valmiista kuvasta. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullisen version
tein perinteisellä kankaanpainotekniikalla. Kankaat niitattiin levyn
sisäpuolelle kovaäänisten kohdalle.
Vaati
melkoista pohdintaa, jotta selvisi, mitä johtojen ja nappuloiden
ulostuloaukkojen reikiä levyihin piti porata. Myös joku valmis juotos piti
avata tässä vaiheessa, jotta johdot saatiin kulkemaan kopan sisälle oikein.
Tappiliitosten reikiä tuntui olevan loputtomasti, ja niiden saaminen oikeille
kohdille oli joissain kohdissa vaikeaa. Minulla kun oli vielä kaksi koppaa
valmistettavana.
Käytin
pintakäsittelyyn samaa geelimäistä lakkaa, jota käytin aiemmin tekemäni hyllyn
viimeistelyyn. Kopan etulevyt piti lakata jo ennen kankaan niittaamista niihin.
Lopun pintakäsittelyn tein kokoamisen jälkeen. Lakka oli helppo levittää, mutta
se ei läpikuultavuutensa takia peitä mitään virheitä.
Työssäni oli
paljon tappiliitoksia. Osaa rei´istä jouduin suurentamaan tai tekemään ne
uuteen paikkaan. Liitoskohdat sivelin liimalla, ja painoin kappaleet
puristimilla kiinni toisiinsa. Takalevyt kiinnitin ruuveilla, jotta
myöhemminkin pääsisi vielä korjaamaan elektroniikkaosuutta. Kaiuttimet eivät
nimittäin tässä vaiheessa soineet…
Ahertamisen
tuloksena sain kopat niin suoriksi, etteivät ne keikkuneet pöydällä. Jos ei nyt
aivan virheetön lopputulos, niin riittävän hyvä kuitenkin. Ainakin työssä oli
se tunnelma, jota olin niihin tavoitellut.
JA LISÄÄ
ELEKTRONIIKKAA
Oli kulunut
monta kuukautta keväästä, jolloin teimme kaiuttimia viimeksi yhdessä Raumalla.
Olin tehnyt kaiken, mihin itsenäisesti pystyin, enkä saanut tulemaan
kaiuttimista pihaustakaan. Työkavereistani ei kukaan osannut auttaa, ja neuvon
kysyminen ilman työn näyttämistä tuntui mahdottomalta. Tässä vaiheessa olin
melko epätoivoinen. Pelkäsin vahingoittaneeni piirilevyä viimeisiä juotoksia
tehdessäni ja pilanneeni koko työn. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut:
lähijaksolla selvisi, että olin juottanut yhden johdon väärään paikkaan.
Korjaus oli tehty viidessä minuutissa. Riemu ja helpotus olivat suuria, kun
kaiuttimien kautta kajahti musiikki.
TOTEUTTAMINEN
KUUDESLUOKKALAISTEN KANSSA
En lähtisi
toteuttamaan kaiutinprojektia kuudesluokkalaisten kanssa. Koulussamme valitaan
käsityön painotus vasta kuudennella luokalla, joten oppilaiden taidot ovat
siinä vaiheessa melko vaatimattomia. Koska ainoa oppilaiden käytössä oleva
isompi kone on pylväsporakone, tulisi opettajan osuus kaiutinkopan
valmistamisessa turhan suureksi. Tarkoitus on kuitenkin edistää oppilaiden
taitoja.
Käytössämme
olevat elektroniikan välineet ja työskentelypaikat eivät myöskään ole tehty
näin isojen projektien toteuttamiseen. Työskentelypaikalle tulisi kohtuuttomat
jonot, eikä työn valmistuminen ajoissa olisi varmaa. Työ vaatii myös teorian
hallintaa, jonka käsittelyyn menisi useampi tunti. Oppilailla olisi myös hyvä
olla valmiina perustaidot piirilevyyn liittyvien kuvien lukemisesta ja osien
juottamisesta.
Olen oppinut
projektin aikana paljon. Jos oppilaalla olisi kuitenkin tilanne, jossa pitäisi
paikantaa esim. virhe elektroniikkaosuudessa ja korjata se, en luottaisi omiin
kykyihini ratkaista tilannetta. Omien taitojeni puolesta uskaltaisin lähteä
teettämään tätä työtä vain, jos tietäisin henkilön, jonka puoleen voisin
kääntyä ongelmatilanteissa.
Kaiutinprojekti
on erittäin opettavainen, monipuolinen ja helposti innostava. Uskon, että myös
oppilaat on helppo saada innostumaan tästä. Uskon, että oikea ajankohta sen
teettämiselle on kuitenkin alakoulun sijasta vasta yläkoulussa. Oppilailla on
silloin paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet, kyky pitkäjänteiseen
työskentelyyn ja käytössä olevat työvälineet ja tilat on projektiin sopivammat.
TYÖN MINULLE
OPETTAMAA
Arvioin
oppimiani asioita käsityön tavoitteiden nelikentän avulla (Huovila R. &
Rautio R.)
TIEDOT JA
TAIDOT: piirilevyyn, komponentteihin ja sähkökaavioon tutustuminen,
juottaminen, poraaminen (pylväsporakone, akkuporakone), sahaaminen (pyörösaha
ja vannesaha), höylääminen (tasohöylä), jyrsiminen, hiominen, tappiliitos,
pintakäsittely
SUUNNITTELUN
TAIDOT: käyttäjänsä näköisen työn suunnitteleminen, omien taitojen arviointi,
tekniikan ja esteettisyyden yhdistäminen
TYÖSKENTELYN
TAIDOT: pitkäjänteisyys, vastuu omatoimisesta työskentelystä, kokonainen
käsityöprosessi suunnittelusta toimivaan tuotteeseen, tarkoituksenmukaisten
koneiden/ työvälineiden valinta ja turvallinen käyttö
KASVAMISEN
TAIDOT: turhautumisen sietäminen, kärsivällisyys, omiin taitoihin luottaminen,
oppimisen ja toimivan lopputuloksen tuoma ilo
Projekti on
tuonut mukanaan paljon haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Se on vaatinut
niin täydellistä keskittymistä, että huomasin prosessin päätyttyä
valokuvaamisen jääneen kovin vähälle.