Muovia ja metallia

Kurssin viimeisellä lähiopetuskerralla työstimme metallia ja muovia. Marraskuussa olimme jo tehneet Kouluelektroniikan tiloissa koruja ja nyt jatkoimme metalliin tutustumista.

Korujen valmistusta Kouluelektroniikan tiloissa

Muinaisketjun lenkkien valmistusta

Valmiit ketjulenkit ja korupihdit

Työvälineitä: vahaa, suurennuslasilamppu ja pihdit

Muinaisketju, riipus ja korvakorut

Emaloidut korut

Emaloitava levy puhdistettiin alkoholilla. Seuraavaksi siroteltiin emalointijauhetta korupohjalle ja lämmitettiin kappaletta teräslevyn päällä sähkölevyllä. Kun jauhe suli tasaiseksi pinnaksi, siirrettiin korut jäähtymään palamattomalle alustalle. Helppoa ja hauskaa! Tämä työ sopii mielestäni 3.-6. -luokille aikuisen avustamana. Työ on palkitsevaa, koska siinä saa nopeasti näyttävää jälkeä.

Korupohjan pudistusaine

Korupohja ja emalointijauhe

Emalointijauhe siroteltuna korupohjalle

Liesi, metallinen suojalevy ja metalliliuskoja korun siirtämiseen

Emaloinnin työvälineitä

Valmiit emalikorut

Taontatyö

Taontatyöna valmistin maahan upotettavan lyhtypidikkeen. Ahjon vierellä työskentely oli hikistä hommaa, ja pajavasaran heiluttaminen sai käsilihakset töihin. Kierteet sai väännettyä lämmittämättömään työhön jakoavainta apuna käyttäen. Kaarevan muodon työstäminen vaati ensin kappaleen kuumentamisen. Sen jälkeen työtä muokattiin vasaralla alasimen pyöreää päätä vasten. Työ piti välillä kuumentaa uudelleen ja jatkaa sen jälkeen takomista.

Kuparin pakottaminen

Kuparilevystä valmistin tuikkukipon. Leikkasin pyöreän muodon levystä, ja porasin siihen reikiä koristeeksi. Kupari kuumennettin muutaman kerran työstämisen aikana nestekaasulla karpalon väriseksi, ja jäähdytettiin sen jälkeen vedellä. Tämä toimenpide pehmitti metallin helpommin muokattavaksi. Naputtelin levyä erilaisten metelli- ja puumuottien päällä. Lopulta oikea muoto löytyi. Esine sai lopullisen kiiltonsa teräsvillalla hankaamisesta.

Alumiinityö jossa taivutusta

Alumiinilevystä valmistin valokuvakehyksen. Leikkasin leikkurilla sopivan palasen isosta levystä. Sen jälkeen merkkasin aukon paikan levyyn, ja porasin leikattavan osan kulmiin reiät. Myös keskemmälle piti porata reikärivit, joista mahtui rautasahan terä. Jatkoin reiän suurentamista sahaamalla, kunnes sain jatkettua työskentelyä leikkuupihdeillä. Naputtelin työhön elävää pintaa erilaisilla vasaroilla. Taitoin kaikki reunat työn nurjalle puolelle, jotta sain kehykseen kolmiulotteisen vaikutelman. Kulmiin kiinnitin popniitit. Työstä piti vielä hioa terävät reunat pois ja kiillottaa pinta teräsvillalla. Taakse laitoin metallisuikaleen, joka pitää kuvan paikoillaan kehystä vasten.

  

Kolmannella ja neljännelä luokalla riittää mielestäni metallilevyn leikkaaminen ja koristelu. Neljäsluokkalaiset voivat myös hioa ja kiillottaa levyä. Vasta viidennellä ja kuudennella luokalla metallia taivutetaan, porataan ja niitataan. Kuudennella luokalla valmistetaan työ kuparia pakottamalla.

Muovimateriaalin työstäminen

Muovista muokkasin salaattiottimet, servettitelineen ja avaimenperän.

Salaattiottimia varten piti sahata pyörösahalla sopivan kokoinen pala isosta muovilevystä. Muovi laitettiin sen jälkeen lämpenemään taivuttimeen, jonka sisällä oli kuumennettavat langat.Paras tulos kokeilun jälkeen saavutettiin, kun langat lämmitettiin vain muovin alapuolelta. Muovipalan päihin ja keskelle laitettiin palat puuviilua, jotta ne eivät kuumenneet ja säilyivät suorina. Lankojen lämmittämät kohdat painettiin kuopalle ohutta vaneripalaa apuna käyttäen. Seuraavaksi työn keskikohta (pituussuunnassa) laitettiin pyöreän puupalikan päälle ja kuumennettiin se kuumailmapuhaltimella. Tämä vaati tarkkuutta: muovin piti lämmetä tarpeeksi taivutusta varten, mutta pinta ei saanut palaa kuopille. Myös salaattiottimien päät kuumennettiin ja taivutettiin sopivan muotoisiksi puupalikkaa vasten.

Sahasin vannesahalla oikean kokoisen ja muotoisen palan muovista. Sahausviivat oli helppo piirtää muovin pinnalla olevaan suojakalvoon, joka otettiin myöhemmin pois. Porasin kulmiin koristereiät pylväsporakoneella. Muovin ja metallin poraamisessa käytetään samanlaisia poranteriä. Taivutin levyn ensimmäisen kulman lankataivuttimen avulla. Siirsin työn sen jälkeen puupalikan päälle ja taivutin toisen kulman kuumailmapuhaltimen avulla.

Kolme muovipalaa liimattiin toisiinsa muoviliimalla ja laitettiin höyläpenkin puristimien väliin kuivumaan. Kuivumiseen kannattaa varata aikaa ainakin yksi vuorokausi, jotta liimaus ei aukea muovin kuumennusvaiheessa. Liiman kuivuttua sahasin vannesahalla sopivan levyisiä suikaleita. Seuraavaksi porasin kappaleen päähän reiän avainlenkkiä varten. Kuumensin kappaleen kuumailmapuhaltimella, jonka jälkeen sen pystyi kiertämään haluttuun muotoon. Käytössä olevat työhanskat olivat liian isot ja valmistettu punaisesta haljasnahasta. Siitä muodostui ongelma: työn pintaan tarttui punaista nukkaa. Työn jäähdyttyä hioin sitä irti vesihiomapaperilla. Muovi menetti kiiltoaan, eikä sitä saanut takaisin edes muovinkiillotustahnalla.

Muovin työstäminen oli mielenkiintoista, mutta haastavaa. Oikean taivutuslämpötilan löytäminen vaatii kokeilemista. Koin nämä tehtävät kuitenkin positiivisena haasteena, ja voisin jatkaa muovitöiden parissa jatkossakin.

Tällä muovintaivuttimella ja kuumailmapuhaltimella lämmitin muovia ennen taivuttamista ja kiertämistä.

Muovi on lapsille hyvin tuttu materiaali arkielämästä. Jättäisin sen työstämisen kuitenkin 5.-6. -luokkalaisille. Muovin pitää olla kuumaa, jotta sitä voi työstää. Se asettaa vaatimuksia oppilaiden keskittymiselle ja varovaiselle työskentelylle. Uskon, että lapset pystyisivät helposti itsekin ideoimaan muovista työstettäviä esineitä. Jokaisesta kodista löytyy ainakin keittiöstä ja kylpyhuoneesta muovisia käyttöesineitä. Kotona voisi kuvata muoviesineitä ja/tai tehdä niistä pienen näyttelyn koululle. Alakoulussa oppilaat eivät voi käyttää pyörö- tai vannesahaa, joten niiden tilalla pitäisi käyttää käsisahoja (lehti- tai kuviosaha). Muovitöiden yhteydessä voi oppilaat tutustuttaa myös vesihiomapaperin käyttöön.

KäPOP2.0 Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti

KAIUTIN

Mietteitä työn aloituksesta

Kaiuttimen valmistaminen kuulosti mukavalta, joskin haastavalta tehtävältä. Kävin aikanaan yläkoululla jyrsimässä tuparilahja- hyllyäni, ja näin samalla kertaa kahdeksasluokkalaisten valinnaisryhmän tekemiä kaiuttimia. Niissä oli käytössä samanlainen kouluelektroniikan kaiutinsarja, jonka mekin saimme käyttöömme. Valmiiden kaiuttimien ulkonäkö ei antanut virikkeitä omaan työhöni, mutta idea syntyi kuitenkin helposti: jalkapalloa intohimoisesti harrastava 15- vuotias poikani oli jonkin aikaa haikaillut kaiuttimia, joiden kautta voisi kuunnella musiikkia. Mustavalkoisuus ja selkeät muodot sopisivat hänen huoneeseensa. Pojan toiveissa oli myös kaksi erillistä ja melko pientä kaiutinkoppaa. Jalkapalloteema oli myös helppo liittää työhön. Tulevia elektroniikkapuolen haasteita en vielä alussa miettinyt enempää.

Työskentelyn vaiheita

ELEKTRONIIKKA

Stereovahvistin toteutettiin Kouluelektroniikan valmiista sarjasta. Saimme valmiin piirilevyn, johon meidän piti porata vain reiät. Paketissa oli mukana kaikki tarvittavat osat ja selkeä kuva niiden sijoittamiseksi piirilevylle. Työ opetti tehokkaasti lukemaan osasijoittelukuvaa ja vertaamaan sitä kuparipuolen kuvaan. Myös juottaminen tuli työtä tehdessä tutuksi. Ohje oli yksityiskohtainen, mutta en usko, että olisin selvittänyt sen ilman ulkopuolista apua. Stereovahvistimen toiminta on selitetty ohjeessa tarkasti, mutta en pystyisi selittämään sitä esim. oppilaille omin sanoin. Haasteita tuli vastaan pitkin matkaa. Kun elektroniikkaosuus oli valmis, oli suuri riemu todeta laitteen toimivan!

PUUTEKNOLOGIA

Oli haastavaa lähteä miettimään sopivaa kokoa kahdelle erilliselle kaiutinkopalle. Halusin tehdä niistä melko pienet, mutta sisään piti mahtua myös tekniikka. Onneksi esillä oli muutama valmis työ, josta saattoi ottaa mittoja. Halusin ohentaa liimalevyä reilusti, jotta kaiuttimista tulisi sirommat. Oli todella vaikea määrittää pala, jonka minä tarvitsisin isosta levystä. Sain apua, ja palasta tuli kuin tulikin sopiva. Ohensin levyn tasohöylällä ja pilkoin pyörösahalla sopiviksi palasiksi. Kovaäänisten reiät ja tappiliitosten paikat porasin pylväsporakoneella. Halusin myös pyöristää kaiutinkoppien etulevyjen reunat, ja sen tein jyrsimellä.  

Kovaäänisten reikien kohdalle halusin jalkapallon kuvat. Yritin tehdä sen siirtokalvon avulla valmiista kuvasta. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullisen version tein perinteisellä kankaanpainotekniikalla. Kankaat niitattiin levyn sisäpuolelle kovaäänisten kohdalle.

Vaati melkoista pohdintaa, jotta selvisi, mitä johtojen ja nappuloiden ulostuloaukkojen reikiä levyihin piti porata. Myös joku valmis juotos piti avata tässä vaiheessa, jotta johdot saatiin kulkemaan kopan sisälle oikein. Tappiliitosten reikiä tuntui olevan loputtomasti, ja niiden saaminen oikeille kohdille oli joissain kohdissa vaikeaa. Minulla kun oli vielä kaksi koppaa valmistettavana.

Käytin pintakäsittelyyn samaa geelimäistä lakkaa, jota käytin aiemmin tekemäni hyllyn viimeistelyyn. Kopan etulevyt piti lakata jo ennen kankaan niittaamista niihin. Lopun pintakäsittelyn tein kokoamisen jälkeen. Lakka oli helppo levittää, mutta se ei läpikuultavuutensa takia peitä mitään virheitä.

Työssäni oli paljon tappiliitoksia. Osaa rei´istä jouduin suurentamaan tai tekemään ne uuteen paikkaan. Liitoskohdat sivelin liimalla, ja painoin kappaleet puristimilla kiinni toisiinsa. Takalevyt kiinnitin ruuveilla, jotta myöhemminkin pääsisi vielä korjaamaan elektroniikkaosuutta. Kaiuttimet eivät nimittäin tässä vaiheessa soineet…

Ahertamisen tuloksena sain kopat niin suoriksi, etteivät ne keikkuneet pöydällä. Jos ei nyt aivan virheetön lopputulos, niin riittävän hyvä kuitenkin. Ainakin työssä oli se tunnelma, jota olin niihin tavoitellut.

JA LISÄÄ ELEKTRONIIKKAA

Oli kulunut monta kuukautta keväästä, jolloin teimme kaiuttimia viimeksi yhdessä Raumalla. Olin tehnyt kaiken, mihin itsenäisesti pystyin, enkä saanut tulemaan kaiuttimista pihaustakaan. Työkavereistani ei kukaan osannut auttaa, ja neuvon kysyminen ilman työn näyttämistä tuntui mahdottomalta. Tässä vaiheessa olin melko epätoivoinen. Pelkäsin vahingoittaneeni piirilevyä viimeisiä juotoksia tehdessäni ja pilanneeni koko työn. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut: lähijaksolla selvisi, että olin juottanut yhden johdon väärään paikkaan. Korjaus oli tehty viidessä minuutissa. Riemu ja helpotus olivat suuria, kun kaiuttimien kautta kajahti musiikki.

TOTEUTTAMINEN KUUDESLUOKKALAISTEN KANSSA

En lähtisi toteuttamaan kaiutinprojektia kuudesluokkalaisten kanssa. Koulussamme valitaan käsityön painotus vasta kuudennella luokalla, joten oppilaiden taidot ovat siinä vaiheessa melko vaatimattomia. Koska ainoa oppilaiden käytössä oleva isompi kone on pylväsporakone, tulisi opettajan osuus kaiutinkopan valmistamisessa turhan suureksi. Tarkoitus on kuitenkin edistää oppilaiden taitoja.

Käytössämme olevat elektroniikan välineet ja työskentelypaikat eivät myöskään ole tehty näin isojen projektien toteuttamiseen. Työskentelypaikalle tulisi kohtuuttomat jonot, eikä työn valmistuminen ajoissa olisi varmaa. Työ vaatii myös teorian hallintaa, jonka käsittelyyn menisi useampi tunti. Oppilailla olisi myös hyvä olla valmiina perustaidot piirilevyyn liittyvien kuvien lukemisesta ja osien juottamisesta.

Olen oppinut projektin aikana paljon. Jos oppilaalla olisi kuitenkin tilanne, jossa pitäisi paikantaa esim. virhe elektroniikkaosuudessa ja korjata se, en luottaisi omiin kykyihini ratkaista tilannetta. Omien taitojeni puolesta uskaltaisin lähteä teettämään tätä työtä vain, jos tietäisin henkilön, jonka puoleen voisin kääntyä ongelmatilanteissa.

Kaiutinprojekti on erittäin opettavainen, monipuolinen ja helposti innostava. Uskon, että myös oppilaat on helppo saada innostumaan tästä. Uskon, että oikea ajankohta sen teettämiselle on kuitenkin alakoulun sijasta vasta yläkoulussa. Oppilailla on silloin paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet, kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn ja käytössä olevat työvälineet ja tilat on projektiin sopivammat.

TYÖN MINULLE OPETTAMAA

Arvioin oppimiani asioita käsityön tavoitteiden nelikentän avulla (Huovila R. & Rautio R.)

TIEDOT JA TAIDOT: piirilevyyn, komponentteihin ja sähkökaavioon tutustuminen, juottaminen, poraaminen (pylväsporakone, akkuporakone), sahaaminen (pyörösaha ja vannesaha), höylääminen (tasohöylä), jyrsiminen, hiominen, tappiliitos, pintakäsittely

SUUNNITTELUN TAIDOT: käyttäjänsä näköisen työn suunnitteleminen, omien taitojen arviointi, tekniikan ja esteettisyyden yhdistäminen

TYÖSKENTELYN TAIDOT: pitkäjänteisyys, vastuu omatoimisesta työskentelystä, kokonainen käsityöprosessi suunnittelusta toimivaan tuotteeseen, tarkoituksenmukaisten koneiden/ työvälineiden valinta ja turvallinen käyttö

KASVAMISEN TAIDOT: turhautumisen sietäminen, kärsivällisyys, omiin taitoihin luottaminen, oppimisen ja toimivan lopputuloksen tuoma ilo

Projekti on tuonut mukanaan paljon haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Se on vaatinut niin täydellistä keskittymistä, että huomasin prosessin päätyttyä valokuvaamisen jääneen kovin vähälle.

Virkkaus

Tässä on muutamia virkkaustöitä, jotka ovat toteuttamiskelpoisia alakoululaisten kanssa.

Kirjanmerkki

Avaimenperä klipsuvirkkauksella

Säilytyskori

Tiskirätti

Virkkaustöitä

Soveltava tehtävä oppilaiden kanssa toteutettuna

KäPOP2.0/KSP2

Soveltava tehtävä/ syksy 2014

Valitsin tehtäväkseni toteuttaa neljännen luokan teknisessä työssä talouspaperitelineen. Itselläni ei ole teknisen työn tunteja, joten toteutettava projekti ei voinut olla kovin laaja ja pitkäkestoinen. Olen tehnyt yhteistyötä teknistä työtä opettavien kollegoiden kanssa. Itse työ toteutettiin niin, että otin oman tekstiilityön ryhmäni, ja menimme teknisen työn ryhmän tunneille. Lisäksi käytin työskentelyyn muiden oppiaineiden tunteja, jolloin teknisen työn luokka oli käytettävissämme. Työ oli kestoltaan 3×2h. Välissä piti olla aikaa esim. liiman ja maalin kuivumiseen.

Työn tavoitteet ja arvioitavat asiat olivat seuraavat:

TIEDOT JA TAIDOT/           SUUNNITTELUN TAIDOT

·       tarkka mittaaminen ·       kappaleen sahaaminen ·       liima-naulaliitos ·       pintakäsittely maalaamalla	·       työn toteuttaminen valittuun ympäristöön sopivaksi ·       tarkoituksenmukaisen työjärjestyksen noudattaminen
·       omatoiminen työskentely ·       ohjeiden noudattaminen ·       työvälineiden turvallinen käyttö	·       omin käsin tehtävän työn arvostaminen ·       ilo käyttökelpoisen tuotteen toteuttamisesta

TYÖSKENTELYN TAIDOT/            KASVAMISEN TAIDOT

Työn toteutus eteni seuraavasti:

Talouspaperiteline

1.    Sahaa laudasta telineen pohja.

2.    Sahaa pyörökepistä pala talouspaperirullaa varten.

3.    Poraa pohjapalan keskelle reikä pyörökeppiä varten.

4.    Sahaa kapeasta rimasta palat pohjalaudan reunoja varten.

5.    Liimaa ja naulaa rimat alustaan.

6.    Liimaa keppi pohjapalaan.

7.    Maalaa alustan reunat ja pyörökeppi.

8.    Liimaa kaakelipalat alustaan.

9.    Levitä saumauslaasti kaakelipalojen väleihin.
10. Pyyhi ylimääräinen laasti pois kaakeleilta ennen kuin se ehtii kuivua
11. Viimeistele työ pyyhkimällä loput saumauspölystä pois kaakeleilta.

Kuvia työn tiimellyksestä:

Kokemukseni tekstiilityön opetuksesta auttaa minua arvioimaan toteutettavan työn vaikeusastetta ja siihen varattavaa aikaa. Ymmärrän myös hyvin perusteellisten ja konkreettisten ohjeiden antamisen merkityksen. Turvallisuus on mielestäni lähtökohta hyvälle opetukselle.

Opetussuunnitelma antaa hyvän lähtökohdan toteutettavien töiden suunnitteluun. Kirjoista ja netistä saa myös paljon toteutuskelpoisia ideoita, työkavereiden vinkkejä unohtamatta.

Teknisen työn erityispiirteet vaativat minulta vielä lisää perehtymistä. Minun on kokeiltava työkalut ja työmenetelmät ennen oppitunteja. En voi olettaa, että ratkaisen tilanteet kokemuksella, vaan joudun tekemään tarkan etukäteissuunnitelman. Olen kuitenkin sitä mieltä, että työ opettaa tekijäänsä, ja minulla olisi taitoa ja uskallusta opettaa myös teknistä työtä. Opettajan työssä on mielestäni rikkaus tehdä yhteistyötä kollegoiden kanssa. Teknisen työn opettamisessa haluankin vielä kuulla kokeneempien ja taitavampien opettajien mielipiteitä. Aloittaisin myös opettamisen mielelläni 3.-4. – luokilta, jolloin toteutettavien töiden vaikeustaso ei ole vielä kovin suuri.

Oppilaat tekivät töitä erittäin innostuneesti. Sainpa kuulla vielä seuraavaakin: ”En ole aikaisemmin ollut erityisen innostunut teknisestä työstä, mutta nyt tuntuu, että tämä on tosi kivaa!”

Valmista tuli!