Puutöitä oppimassa

Laudan kiinnittäminen hakojen avulla höyläpenkkiin

Höylä ja suorakulma

Laudan höylääminen tulitikkuautomaattia varten

Tulitikkuautomaatti

TULITIKKUAUTOMAATTI

1. Laudasta sahataan 45 cm pituinen pala.

2. Lauta kavennetaan höyläämällä 6 cm levyiseksi.

3. Pinnat höylätään sileiksi ja viimeistellään hiekkapaperilla.

4. Laudan toiseen päähän piirretään haluttu kuvio, jonka ääriviivat sahataan lehtisahalla.

5. Laudan tasaisesta päästä pyöristetään kulmat raspilla ja viilalla.

6. Pyöristetystä päästä sahataan irti 6 cm pala.

7. Tappiliitosta varten porataan akkuporakoneella reiät pidemmän kappaleen alaosaan.

8. Merkkausnastoja apuna käyttäen merkataan reikien paikat pikkukappaleeseen, ja porataan reiät. On oltava tarkkana, jotta reiät eivät tule laudasta läpi!

9. Porattuihin reikiin laitetaan liimaa, ja puutappien avulla liitetään kappaleet toisiinsa.

10. Puuosa käsitellään esimerkiksi liekittämällä, maalaamalla, petsaamalla, lakkaamalla tai vahaamalla.

11. Muovista otetaan 23 cm × 13 cm palanen. Muovin kalvolle piirretään pituussuunnassa viivat 3,5 cm päähän reunoista.

12. Muovin reunoihin merkataan paikat ja porataan akkuporakoneella reiät ruuveja varten.

13. Muovia kuumennetaan esimerkiksi kuumailmapuhaltimella, jotta sitä voidaan taivuttaa 90⁰ kulmaan höyläpenkkiin kiinnitetyn laudan päällä. Kuumailmapuhaltimella työskenneltäessä laitetaan käteen kuumuutta kestävät hanskat, ja opettaja valvoo tapahtumaa vieressä.

14. Muovista poistetaan suojakalvo taivuttamisen jälkeen.

15. Lautaan merkitään piikillä reikien paikat. Varmistetaan ennen muovin kiinnittämistä, että tulitikkuaskit mahtuvat liikkumaan muovin ja laudan välissä.

16. Muovi kiinnitetään lautaan pienillä ruuveilla.

17. Ripustamista varten porataan lautaan reikä.

Aina, kun on mahdollista, työ kiinnitetään työskentelyn helpottamiseksi höyläpenkkiin.

Nauhat, nyörit, solmeilu ja punonta

Pujoteltu kulho

Kulho täynnä herkkuja

Punottu sydän ja pallotupsu

Ystävännauhoja

Punottu kuusi

Vaneripohjaan porataan reiät ja loimiksi pujotetaan vahvaa rautalankaa. Kuteena voi käyttää hyvin monenlaisia materiaaleja: paperia, matonkudetta. niintä, villalankaa ja -hahtuvaa, helmiä, rautalankaa jne.

Kuusi kasvaa täyteen kokoonsa

Kurssilla kasvanutta kuusimetsää

Nyt syttyy valot tuhannet...ja joulu lähestyy...

Lähiopetusjakson antia Raumalla marraskuussa

Kurssin toinen lähiopetusjakso vei meidät Raumalle marraskuussa. Saimme aimo annoksen tietoa ja kokemusta suunnitteluttamisesta, tekstiilitöissä nauhoista, nyöreistä, solmeilusta ja punonnasta sekä teknisessä työssä puuteknologiasta. Kurssi tuntui vievän taas kauas muusta todellisuudesta ja päivät olivat antoisia.

                          Suunnittelun apuna toimivat esimerkiksi postikortit ja leikkieläimet

Huovuttaminen

Ensimmäisellä lähiopetusjaksolla elokuussa tutustuimme myös huovuttamiseen. Kurssilaisten käsissä syntyi pötköä, pussia, maskottia... ja omissa käsissäni muisnaistuliteeman innoittamana huovalla verhoiltu lasilyhty. Huovutin ensimmäistä kertaa pussia, ja sopivan muodon ja koon muokkaaminen lasimaljan ympärille sopivaksi oli haastavaa. Työn tekemisessä vierähti muutama tunti, ja huovutetun työn lisäksi kädessä komeili muistona vesikello. Työn tekeminen muistutti myös siitä, kuinka paljon varustautumista huovuttaminen vaatii. Itsensä lisäksi on suojattava pöydät, varattava rättejä purojen kuivattamiseen, ja vesipisteen on parasta olla kohtuulisen lähellä. Parhaimmillaan työ on kyllä varsin terapeuttista.

Pehmeää valoa: huovutettu lyhtysuoja

Pötkön huovuttaminen sukkahousun sisällä

Huovutettua lyhtysuojaa muokkaamassa

Elektroniikkatyön välineitä

Vastusten juottaminen piirilevylle

Vilkku ledeillä

Vilkku ledeillä/ elektroniikan ryhmätyö

Sari Laakso

Elina Ravantti

Elina Hämäläinen          
                                                                                            31.8.2013

Elektroniikkaraportti ryhmätyönä

Tehtävänämme oli koota Step Systemsin elektroniikkasarja “vilkku ledeillä”. Aloitimme työskentelyn tutustumalla kirjallisiin ja kuvallisiin ohjeisiin. Ohjeet olivat selkeät ja niitä oli helppo noudattaa. Ohjeessa oli selkeästi merkitty osat, mutta niiden merkitys oli selitetty monimutkaisesti. Mietimme olisiko ollut selkeämpää, jos osan jälkeen olisi lyhyesti kerrottu, mikä sen tehtävä on. Jääkö osien merkitys täysin lukematta, kun se on erillisessä tekstissä? Olisiko kenties jonkinlainen taulukko hyvä?

Pieniä ongelmia meillä oli transistoreiden paikalleen asettelussa. Jäimme pohtimaan, miten niiden napaisuudet eroavat toisistaan. Tämä olikin ainoa ongelmakohta. Muuten elektroniikkasarjan kokoaminen meni sujuvasti. Toki ohjeita ja kaavioita piti seurata tarkasti ja varmistaa kaavioista osien paikat. Tärkeää oli myös katsoa kytkentäkaaviosta eikä piirikaaviosta komponenttien oikeat paikat. Oppilaiden kanssa voisi ohjeista esimerkiksi ympyröidä kytkentäkaavion, jotta seuraaminen olisi helpompaa.

Tämä työ sopisi mielestämme 4.-5. -luokkalaisille. Mietimme jonkin verran työn toteutustapaa. Tekisivätkö kaikki yhdessä, jolloin osa joutuisi odottelemaan kenties kauankin vai saisiko edetä itsenäisemmin? Itsenäisessä etenemisessä “vaarana” on, että joku on hetken päästä tehnyt jo tehokkaasti kaiken vähän sinne päin. Päädyimme pohdinnan jälkeen siihen, että ehkä itsenäisempi työskentely olisi yhteistyöskentelyä parempi vaihtoehto, kunhan oppilaat näyttäisivät työtään opettajalle aina ennen juotoksia. Työn voisi tehdä parityönä, jolloin työskentelyssä saisi tukea toiselta. Ja nopeammat tekijät voisivat sitten toimia apuopettajina. Jotta itsenäisempi työskentely sujuisi, tulisi juottamista ja juotoksen sulattamista harjoitella parin oppitunnin verran harjoituspiirilevyihin.

Pohdimme lopuksi myös, että onko tärkeää aina käydä ensin teoriaa vai voisiko sitä ihmetellä jälkikäteen. Eli nyt meille ei todellakaan aina ollut selvää, miksi joku osa laitetaan juuri neuvottuun paikkaan ja mikä sen tehtävä on. Pitääkö oppilaillekaan aina ensin selittää osien merkityksiä vai voisiko niihin perehtyä vasta jälkikäteen? Voisiko työn tekemisen jälkeen miettiä virran kulkua ja osien tehtäviä yhdessä? Ja mitä tapahtuisi, jos jotakin osaa ei olisi?

Mietimme mahdollista integrointia muihin oppiaineisiin, mutta ainakaan äkkiseltään emme keksineet mitään järkevää yhdistämistä.

Oman suunnittelun osuus tässä elektroniikkatyössä olisi ledin liittämisessä johonkin tuotteeseen. Oppilas voisi miettiä millaiseen esineeseen ledin voisi liittää ja suunnitella esineen ja sen tekemisen. Tämän voisi tehdä parityönä tai itsenäisesti. Ajankäytön mukaisesti opettaja voisi rajata työtä ja tulevaa tuotetta suunnitteluvaiheessa.

Elektroniikkatyönä kuusivahti

Elektroniikkatyönä kuusivahti

Saimme tehtäväksemme valmistaa kuusivahdin, joka kuuluu Step- opetussarjoihin. Joulukuusen veden tarvetta mittaava laite tuntui hauskalta idealta. Työtä oli siis mukava lähteä tekemään.

Ohje oli erittäin perusteellinen. Siinä kerrottiin periaatteet, joiden mukaan laite toimii: Tarvitaan elävän kasvin sisältämää nestettä ja vettä kuusenjalan säiliöön, jotta sähkö kulkee. Merkkivalo syttyy veden puutteen merkiksi. Myös eri komponenttien tehtävät piirilevyllä on selvitetty perusteellisesti.

Kokoamisohjeet ovat selkeät sillä edellytyksellä, että elektroniikkaan kuuluvat peruskäsitteet on ensin opetettu. Kokoamisohjeen sanasto on lähinnä vierasta kieltä, jos opetus aloitetaan ilman perusteellista pohjustusta. Työn aloittamista helpottaa se, että kaikki tarvittavat osat ovat valmiina pussissa.

Ohje sisältää niin paljon asiaa, että opettajan pystyttävä ohjaamaan lasten huomio oleellisimpiin asioihin. Kokoamisohje on myös syytä lukea kokonaan ennen työskentelyn aloittamista. Opettajan on kontrolloitava töiden edistymistä jokaisen työvaiheen jälkeen, jotta lopputuloksena voisi olla toimiva laite. Tarkkuutta vaativia työvaiheita on monta, joten työ vaatii keskittymistä.

Ohjeen avulla on mahdollisuus saada selville toimintaperiaatteet, kokoaminen ja mahdolliset syyt laitteen toimintahäiriöön. Opettaja pystyy siis sen avulla selviytymään koko työn teettämisestä ilman muuta materiaalia. Työn valmistelua helpottaa paljon, että yhden oppilaan tarvitsemat materiaalit on pakattu valmiiksi erilliseen pussiin.

Olen itse niin aloittelija elektroniikkatöiden tekemisessä, että minulle olisi voinut olla vielä luettelo tarvittavista työvälineistä.

Vastusten värikoodien tunnistaminen vaatii todellista tarkkuutta. Onneksi ohje oli niiden osalta hyvä. Myös ohjeet vastusten ja transistorien juottamiseen olivat selkeät. Ensimmäinen epävarmuutta aiheuttava kohta tuli ledien asentamisen yhteydessä. Kuinka pitkältä matkalta led pitäisi eristää? Katkaistaanko ledin jalat juottamisen jälkeen? Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi kääntyä kokeneempien kollegojen puoleen.

Tein töitä oman kouluni teknisen työn tiloissa. Ensimmäinen kokeilemani juotin ei kuumentunut mielestäni tarpeeksi, jotta se olisi vaivatta sulattanut tinalangan, toisen kärki oli kulunut niin leveäksi, että tarkan työn tekeminen tuntui tuskaiselta. Tämän lisäksi työpisteen valaistus tuntui riittämättömältä. Opettajan kannattaa siis olla tarkkana myös välineiden ja tilojen suhteen.

Ohjeiden lukeminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta työ eteni epävarmuuden vallassa. Kun sain työn siihen vaiheeseen, että pääsin kokeilemaan laitteen toimivuutta, koitti riemukas hetki – LED SYTTYI!

Nyt odottelenkin seuraavaa lähijaksoamme marraskuussa ja mökkiä piirilevyn peitoksi. Tähän mennessä ei ole mielestäni ollut tilaa omalle suunnittelulle. Uskonkin sen liittyvän tämän työn kohdalla mökin koristeluun.  

Työ sopii mielestäni toteutettavaksi 5.-6.-luokkalaisilla. Ohjeiden ymmärtäminen vaatii niin paljon käsitteiden tuntemista, että se ei sovi kovin pienille oppilaille. Työvaiheita on myös niin monta, että keskittymiskyvyn on oltava riittävä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Sen voi integroida fyke: n sähköoppiin, jolloin moni asia muuttuu teoriasta käytäntöön. Mökin maalaamisen voisi yhdistää myös kuvaamataitoon.

Työ motivoi varmasti parhaiten, kun jokainen tietää saavansa oman mökin. Työskentelyvaiheessa parin apu voisi kuitenkin helpottaa. Pari voisi siis tehdä valmistelut yhdessä, mutta molemmat tekisivät itse juottamiset, maalaamiset yms. En usko, että isommasta ryhmästä olisi hyötyä tämän työn tekemisessä.

  

Näin herttaisia mökkejä syntyi projektin lopputuloksena

KÄSITYÖN OPETUKSEN TOTEUTUS -ESSEE/ OSA 2. KÄSITYÖN OPETUS TÄNÄÄN

OSA 2. KÄSITYÖN OPETUS TÄNÄÄN

Nykyisessä koulussani 1.-2.-luokilla käsitöitä opettavat luokanopettajat omille luokilleen. 3.-6.-luokkalaisten opetusta hoitaa muutama asiasta innostunut opettaja. Teknisen työn ja tekstiilityön opettajat ovat erikseen. Yläkoulussa opetusta hoitavat aineenopettajat.

Kolmannesta luokasta viidenteen luokkaan asti kaikki oppilaat ovat puoli vuotta tekstiilitöissä ja puoli vuotta teknisessä työssä. Kuudennella luokalla oppilaat saavat valita, kumpaan käsityön osa- alueeseen he haluavat suuntautua. Sama valinta on voimassa vielä seitsemännelläkin luokalla.

Teknisen työn suosio on ollut viime vuosina suurta myös tyttöjen keskuudessa. Ryhmät ovat paisuneet suuriksi samalla, kun tekstiilitöissä on ollut vain vähän oppilaita. Toisaalta neljännen kouluvuoden jälkeen tehty valinta aiheutti sen, että oppilaat halusivat vaihtaa ryhmää jopa useamman kerran seitsemänteen luokkaan mennessä. Samassa ryhmässä saattoi opiskella lapsia, joilla oli täysin erilaiset pohjataidot ja tiedot. Siitä oli haittaa erityisesti yläkouluun siirryttäessä.

Tekstiilityön ja teknisen työn sisällöt on toteutettu erillisinä, eikä yhteisiä töitä ole tehty. Opetussuunnitelma on päivitetty neljä vuotta sitten, jolloin oppilaat tekivät käsityövalintansa jo neljännen kouluvuoden jälkeen. Opetussuunnitelmaa on siis mahdoton seurata tällä hetkellä kirjaimellisesti. Aihepiirejä ei voi toteuttaa spiraaliperiaatteella, vaan on pidettävä huoli siitä, että tärkeimmät osa- alueet tulee käytyä läpi ainakin kerran viidennen luokan loppuun mennessä.

 Kokonaisen käsityöprosessin toteutumisessa jää suunnittelu yleensä vaatimattomimmaksi osaksi. Opettaja tarjoaa melko rajatun joukon vaihtoehtoja, jotta työn valmistaminen saadaan pian käyntiin. Tuntuu mahdottomalta, että puolen vuoden työrupeamaan voitaisiin aina liittää oppilaiden alusta asti toteuttama suunnittelu. Minulla on esimerkiksi opetettavanani tekstiilityön ryhmiä, joille en anna mitään muuta opetusta. Toisaalta ryhmiä on monta, joten yhteistyön tekeminen esimerkiksi jokaisen luokan kuvaamataidon opettajan kanssa ei ole mahdollista. Myös työn jälkeen tapahtuvaa arviointia voisi kehittää.  Ainoa keino tilanteen muuttamiseksi on mielestäni painottaa suunnittelua jollain luokka-asteella ja tehdä enemmän yhteistyötä tekstiilityön ja teknisen työn osa- alueissa.

Itse pyrin rohkaisemaan lapsia omiin ehdotuksiin koko käsityöprosessin ajan. Toivon heiltä ehdotuksia, joiden käytännön toteuttamisessa minä autan. Toisaalta opettajan on valittava lapsen taitoihin ja käytettävissä olevaan aikaan nähden sopivia haasteita. Mieleisen, käyttökelpoisen tuotteen aikaansaaminen on niin palkitsevaa, että prosessissa valmistuvaa tuotetta ei sovi väheksyä.

  

KÄSITYÖN OPETUKSEN TOTEUTUS -ESSEE/ OSA1. MUISTOJA MENNEISYYDESTÄ

 

OSA 1. MUISTOJA MENNEISYYDESTÄ/ SUKAT

 

 

Lapsena ja nuorena olin ahkera tekemään käsitöitä. Olen jälkeenpäin ihmetellyt, mitä kaikkea olenkaan värkännyt. Eniten olen ollut innostunut koneompelusta. Jostain syystä minulle tuli kuitenkin koulukäsitöistä ensimmäiseksi mieleen neulomani sukat. Olen tehnyt ne peruskoulun kuudennella luokalla.

Sukat löytyivät melko helposti vaatekaapista muiden villasukkien joukosta. Niitä on käytetty aikanaan jonkin verran, mutta pahempia kulumisen merkkejä niissä ei näy. Ne mahtuvat edelleen minulle jalkaan, mutta muistoarvo on jo niin suuri, etten oikein enää malta käyttää niitä. Lisäksi sukan kirjoneulevarsi on melko tiukka, joten jalkaan laittaminen ei ole täysin vaivatonta.

Sukan suunnittelu aloitettiin piirtämällä kirjontakuvio ruutupaperille. Minulla on vielä paperikin tallessa. Opettajalla oli todennäköisesti langasta muutama värivaihtoehto, joista sai valita itselleen kaksi mieluisinta väriä. Uskon saaneeni haluamani väriset langat, koska en muista asiasta enempää.

Saimme myös ohjemonisteen, jossa oli selostettu sukan osat ja niiden neulominen. Olen aina tehnyt töitä itsenäisesti, enkä muista neulomisen vaatineen kovin paljoa ulkopuolista ohjausta koulussa tai kotona. Sukan sai todennäköisesti viedä välillä kotiin, jotta se valmistui ajallaan.

Olen viihtynyt käsityötunneilla, koska silloin on voinut olla toisten joukossa, ja samalla keskittyä omaan juttuunsa. Olisin ehkä voinut pyytää enemmänkin ohjausta, mutta muistan, että opettajalle oli usein jono neuvoa kysyviä oppilaita. Etenin siis paljon yrityksen ja välillä erehdyksenkin kautta.

En ole koskaan ollut erityisen nopea saamaan töitä valmiiksi. Minua on häirinnyt pienetkin epätasaisuudet työn jäljessä, ja olenkin helposti tehnyt kohdan uudelleen. Toisaalta minulta ei juurikaan löydy keskeneräisiä töitä, koska minulle on tärkeää saada työ valmiiksi. Sain opettajalta suullisen arvion sukkien valmistuttua. En muista, annettiinko palaute kaikkien kuullen vai kahden kesken. Muistan kuitenkin, että minä ja yksi toinen tyttö luokaltani saimme arvosanaksi kymmenen. Luokkakaverini numeroon vaikutti työn ripeä valmistuminen, minulla taas hyvä työn jälki. En muista opettajan pyytäneen minulta mitään itsearviointia.

Sukissa näkyy pyrkimykseni viimeisteltyyn lopputulokseen. Kun ottaa huomioon, että kyseessä on ensimmäiset itse neulomani sukat, niin lopputulos on varsin siisti. Toisaalta minulla ei ole yleensä tarvetta lähteä etsimään kovin erikoisia ratkaisuja, vaan huoliteltu ja käytännöllinen, itseni näköinen työ riittää.

 Omana kouluaikanani käsitöissä valmistettavat työt olivat selvästikin haastavampia kuin tänä päivänä. Oppilaiden väliset erot olivat varmasti silloinkin suuret, mutta kaikille annettiin tavoitteeksi sama tuote. Koulussa oli valmiina materiaalit, joiden avulla oli tarkoitus tehdä tietty tuote. Ei tullut kuuloonkaan, että opettaja olisi lähtenyt hankkimaan tarvikkeita oppilaiden tekemien suunnitelmien pohjalta. Emme myöskään keskustelleet, mikä työ olisi ollut mieluisa, vaan teimme opettajan ilmoittaman tuotteen. Emme ala-asteella lähteneet koskaan toteuttamaan työtä materiaalilähtöisesti. Rajoituksista huolimatta ei minun tehnyt mieli jättää yhtään työtä tekemättä.                     

 

KÄPOP 2.0 kurssin matkassa elokuusta 2013 lähtien

Katse kohti ulappaa, ja (KäPOP)kurssi kohti uusia haasteita.

Lähdimme tutustumaan uusiin kurssikavereihimme merellisissä merkeissä. Suuntasimme vesibussilla Pihlajakarin majakalle Raumalla. Sää oli meille suosiollinen, ja matka sujui rattoisasti toisiimme tutustuen.

Perillä kuvautimme itsemme mieleisessämme paikassa. Kuvaajina toimivat muut ryhmäläiset. Ruokailimme majakalla, ja saimme vatsamme täyteen kalakeittoa ja mustikkapiirakkaa.

Ruokailun jälkeen kaikki kurssilaiset hakeutuivat mukavaan paikkaan rannan tuntumaan. Jakauduimme noin neljän hengen ryhmiin, joissa aloitimme kurssityön ideoinnin. Saimme tehtäväksemme suunnitella tuoteperheen, joka liittyy elokuun viimeisen viikonlopun juhliin: muinaistuliin tai venetsialaisiin.

Ideointi jatkui ryhmissä seuraavana päivänä. Kirjoitimme lapuille aiheeseen liittyviä asioita, ja visioimme oman ryhmämme juhlan vieraita, pitopaikkaa, koristeluita, ohjelmaa, tarjoiluja ja tietysti toivomaamme tunnelmaa. Teimme myös suunnitelmia piirtämällä erilaisia lyhtyjä. Oli hyvä kokea itse luomisen tuska, joka yleensä on koulussa oppilaiden osana.

Pihlajakarin majakka

Tyrnipensaita

Värien hehkua Pihlajakarilla