KäPOP2.0 Puuteknologian ja elektroniikan yhteisprojekti

KAIUTIN

Mietteitä työn aloituksesta

Kaiuttimen valmistaminen kuulosti mukavalta, joskin haastavalta tehtävältä. Kävin aikanaan yläkoululla jyrsimässä tuparilahja- hyllyäni, ja näin samalla kertaa kahdeksasluokkalaisten valinnaisryhmän tekemiä kaiuttimia. Niissä oli käytössä samanlainen kouluelektroniikan kaiutinsarja, jonka mekin saimme käyttöömme. Valmiiden kaiuttimien ulkonäkö ei antanut virikkeitä omaan työhöni, mutta idea syntyi kuitenkin helposti: jalkapalloa intohimoisesti harrastava 15- vuotias poikani oli jonkin aikaa haikaillut kaiuttimia, joiden kautta voisi kuunnella musiikkia. Mustavalkoisuus ja selkeät muodot sopisivat hänen huoneeseensa. Pojan toiveissa oli myös kaksi erillistä ja melko pientä kaiutinkoppaa. Jalkapalloteema oli myös helppo liittää työhön. Tulevia elektroniikkapuolen haasteita en vielä alussa miettinyt enempää.

Työskentelyn vaiheita

ELEKTRONIIKKA

Stereovahvistin toteutettiin Kouluelektroniikan valmiista sarjasta. Saimme valmiin piirilevyn, johon meidän piti porata vain reiät. Paketissa oli mukana kaikki tarvittavat osat ja selkeä kuva niiden sijoittamiseksi piirilevylle. Työ opetti tehokkaasti lukemaan osasijoittelukuvaa ja vertaamaan sitä kuparipuolen kuvaan. Myös juottaminen tuli työtä tehdessä tutuksi. Ohje oli yksityiskohtainen, mutta en usko, että olisin selvittänyt sen ilman ulkopuolista apua. Stereovahvistimen toiminta on selitetty ohjeessa tarkasti, mutta en pystyisi selittämään sitä esim. oppilaille omin sanoin. Haasteita tuli vastaan pitkin matkaa. Kun elektroniikkaosuus oli valmis, oli suuri riemu todeta laitteen toimivan!

PUUTEKNOLOGIA

Oli haastavaa lähteä miettimään sopivaa kokoa kahdelle erilliselle kaiutinkopalle. Halusin tehdä niistä melko pienet, mutta sisään piti mahtua myös tekniikka. Onneksi esillä oli muutama valmis työ, josta saattoi ottaa mittoja. Halusin ohentaa liimalevyä reilusti, jotta kaiuttimista tulisi sirommat. Oli todella vaikea määrittää pala, jonka minä tarvitsisin isosta levystä. Sain apua, ja palasta tuli kuin tulikin sopiva. Ohensin levyn tasohöylällä ja pilkoin pyörösahalla sopiviksi palasiksi. Kovaäänisten reiät ja tappiliitosten paikat porasin pylväsporakoneella. Halusin myös pyöristää kaiutinkoppien etulevyjen reunat, ja sen tein jyrsimellä.  

Kovaäänisten reikien kohdalle halusin jalkapallon kuvat. Yritin tehdä sen siirtokalvon avulla valmiista kuvasta. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullisen version tein perinteisellä kankaanpainotekniikalla. Kankaat niitattiin levyn sisäpuolelle kovaäänisten kohdalle.

Vaati melkoista pohdintaa, jotta selvisi, mitä johtojen ja nappuloiden ulostuloaukkojen reikiä levyihin piti porata. Myös joku valmis juotos piti avata tässä vaiheessa, jotta johdot saatiin kulkemaan kopan sisälle oikein. Tappiliitosten reikiä tuntui olevan loputtomasti, ja niiden saaminen oikeille kohdille oli joissain kohdissa vaikeaa. Minulla kun oli vielä kaksi koppaa valmistettavana.

Käytin pintakäsittelyyn samaa geelimäistä lakkaa, jota käytin aiemmin tekemäni hyllyn viimeistelyyn. Kopan etulevyt piti lakata jo ennen kankaan niittaamista niihin. Lopun pintakäsittelyn tein kokoamisen jälkeen. Lakka oli helppo levittää, mutta se ei läpikuultavuutensa takia peitä mitään virheitä.

Työssäni oli paljon tappiliitoksia. Osaa rei´istä jouduin suurentamaan tai tekemään ne uuteen paikkaan. Liitoskohdat sivelin liimalla, ja painoin kappaleet puristimilla kiinni toisiinsa. Takalevyt kiinnitin ruuveilla, jotta myöhemminkin pääsisi vielä korjaamaan elektroniikkaosuutta. Kaiuttimet eivät nimittäin tässä vaiheessa soineet…

Ahertamisen tuloksena sain kopat niin suoriksi, etteivät ne keikkuneet pöydällä. Jos ei nyt aivan virheetön lopputulos, niin riittävän hyvä kuitenkin. Ainakin työssä oli se tunnelma, jota olin niihin tavoitellut.

JA LISÄÄ ELEKTRONIIKKAA

Oli kulunut monta kuukautta keväästä, jolloin teimme kaiuttimia viimeksi yhdessä Raumalla. Olin tehnyt kaiken, mihin itsenäisesti pystyin, enkä saanut tulemaan kaiuttimista pihaustakaan. Työkavereistani ei kukaan osannut auttaa, ja neuvon kysyminen ilman työn näyttämistä tuntui mahdottomalta. Tässä vaiheessa olin melko epätoivoinen. Pelkäsin vahingoittaneeni piirilevyä viimeisiä juotoksia tehdessäni ja pilanneeni koko työn. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut: lähijaksolla selvisi, että olin juottanut yhden johdon väärään paikkaan. Korjaus oli tehty viidessä minuutissa. Riemu ja helpotus olivat suuria, kun kaiuttimien kautta kajahti musiikki.

TOTEUTTAMINEN KUUDESLUOKKALAISTEN KANSSA

En lähtisi toteuttamaan kaiutinprojektia kuudesluokkalaisten kanssa. Koulussamme valitaan käsityön painotus vasta kuudennella luokalla, joten oppilaiden taidot ovat siinä vaiheessa melko vaatimattomia. Koska ainoa oppilaiden käytössä oleva isompi kone on pylväsporakone, tulisi opettajan osuus kaiutinkopan valmistamisessa turhan suureksi. Tarkoitus on kuitenkin edistää oppilaiden taitoja.

Käytössämme olevat elektroniikan välineet ja työskentelypaikat eivät myöskään ole tehty näin isojen projektien toteuttamiseen. Työskentelypaikalle tulisi kohtuuttomat jonot, eikä työn valmistuminen ajoissa olisi varmaa. Työ vaatii myös teorian hallintaa, jonka käsittelyyn menisi useampi tunti. Oppilailla olisi myös hyvä olla valmiina perustaidot piirilevyyn liittyvien kuvien lukemisesta ja osien juottamisesta.

Olen oppinut projektin aikana paljon. Jos oppilaalla olisi kuitenkin tilanne, jossa pitäisi paikantaa esim. virhe elektroniikkaosuudessa ja korjata se, en luottaisi omiin kykyihini ratkaista tilannetta. Omien taitojeni puolesta uskaltaisin lähteä teettämään tätä työtä vain, jos tietäisin henkilön, jonka puoleen voisin kääntyä ongelmatilanteissa.

Kaiutinprojekti on erittäin opettavainen, monipuolinen ja helposti innostava. Uskon, että myös oppilaat on helppo saada innostumaan tästä. Uskon, että oikea ajankohta sen teettämiselle on kuitenkin alakoulun sijasta vasta yläkoulussa. Oppilailla on silloin paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet, kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn ja käytössä olevat työvälineet ja tilat on projektiin sopivammat.

TYÖN MINULLE OPETTAMAA

Arvioin oppimiani asioita käsityön tavoitteiden nelikentän avulla (Huovila R. & Rautio R.)

TIEDOT JA TAIDOT: piirilevyyn, komponentteihin ja sähkökaavioon tutustuminen, juottaminen, poraaminen (pylväsporakone, akkuporakone), sahaaminen (pyörösaha ja vannesaha), höylääminen (tasohöylä), jyrsiminen, hiominen, tappiliitos, pintakäsittely

SUUNNITTELUN TAIDOT: käyttäjänsä näköisen työn suunnitteleminen, omien taitojen arviointi, tekniikan ja esteettisyyden yhdistäminen

TYÖSKENTELYN TAIDOT: pitkäjänteisyys, vastuu omatoimisesta työskentelystä, kokonainen käsityöprosessi suunnittelusta toimivaan tuotteeseen, tarkoituksenmukaisten koneiden/ työvälineiden valinta ja turvallinen käyttö

KASVAMISEN TAIDOT: turhautumisen sietäminen, kärsivällisyys, omiin taitoihin luottaminen, oppimisen ja toimivan lopputuloksen tuoma ilo

Projekti on tuonut mukanaan paljon haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Se on vaatinut niin täydellistä keskittymistä, että huomasin prosessin päätyttyä valokuvaamisen jääneen kovin vähälle.